1. Johdanto: Teoriasta käytäntöön

Avoimen sisältölisensoinnin periaate kehitettiin helpottamaan tekijänoikeuksilla suojatun sisällön käyttöä ja levittämistä. Tekijänoikeus on melko rajoittava järjestelmä, joka antaa tekijänoikeuksien haltijalle joukon yksinomaisia oikeuksia, kuten oikeuden levittää tai muokata teosta. Näitä toimia ei voi tehdä ilman tekijänoikeuden haltijan nimenomaista lupaa.

On olemassa tiettyjä käyttötapoja, joita on mahdollista toteuttaa ilman lupaa. Näitä kutsutaan tekijänoikeuden "rajoituksiksi" tai "poikkeuksiksi", ja niihin kuuluvat mm. oikeus lainata teosta tai luoda kopio yksityiskäyttöön. Nämä oikeudet eivät ole kuitenkaan kovin laajoja ja ne ovat toisinaan vaikeasti määriteltäviä.

Avoimen sisällön idean kehittäjät pitivät tekijänoikeusjärjestelmää liian rajoittavana niin käyttäjille kuin tekijöillekin. Siksi he päättivät luoda helppokäyttöisten lisenssien järjestelmän vapaan kulttuurin edistämiseksi ja digitaalisen commonsin synnyttämiseksi. Nykyisin miljoonia tekijänoikeudella suojattuja teoksia on julkaistu verkossa avoimen sisällön lisensseillä, muun muassa elokuvia, musiikkia, kuvia, tekstejä ja grafiikkaa, joita voi kuka tahansa käyttää, levittää, antaa käyttöön, muokata tai remiksata ilman erillistä lupaa takijänoikeuden haltijalta tai lisenssimaksuja. Siksi on perusteltua väittää, että digitaalinen commons on toteutunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Avoimen sisällön periaate nojaa kolmeen periaatteeseen:

Oikeustoimien yksinkertaistaminen: Avoimen sisällön lisenssit julkaistaan verkossa ja niitä voi käyttää kuka tahansa kiinnostunut tekijä tai oikeudenomistaja. Ne tarjoavat oikeudenomistajille työkalun, jolla he voivat tehdä oikeudellisesti sitovia sopimuksia kenen tahansa teoksen uudelleenkäytöstä kiinnostuneen kanssa. Toisin kuin tavanomaisissa (sopimukseen pohjautuvissa) oikeusmenettelyissä, osapuolten – toisin sanoen lisenssinantajan (tekijänoikeuden haltijan) ja lisenssinsaajan – ei tarvitse olla toisiinsa yhteydessä muilla tavoin.

Laajan rojaltivapaan käyttöluvan myöntäminen: Käyttäjän on mahdollista käyttää teosta vapaasti useimpiin tarkoituksiin. Itse asiassa käyttäjän oikeudet ovat paljon perinteistä tekijänoikeuslainsäädäntöä laajemmat. Kaikki oikeudet myönnetään ilman korvausta. Tekijänoikeuden haltija voi toisaalta valita useasta lisenssistä hyvin rajoittavan ja hyvin sallivan väliltä, joka antaa heidän valita, mitkä oikeudet annetaan vapaasti ja mitkä varataan yksittäistä sopimista varten.

Oikeudellisten epävarmuustekijöiden vähentäminen: Sekä käyttäjät että oikeudenhaltijat hyötyvät lisenssien yksinkertaisuudesta, sillä oikeudellinen sääntely, jota he toteuttavat, on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin itse tekijänoikeuslainsäädäntö. Lisenssinantaja hyötyy siitä, että voi kertoa teostensa käyttäjille yksinkertaisilla ja standardisoiduilla sanamuodoilla, mitä he voivat tai eivät voi tehdä teokselle. On todennäköisempää, että selkeitä sääntöjä noudatetaan. Käyttäjä puolestaan tietää mikä on sallittua ja voi helposti ymmästää velvoitteet.

Avoimen sisällön perusajatus on "joitain oikeuksia pidätetään." Se kehiteltiin vastakohtana perinteiselle tekijänoikeusmerkinnälle "kaikki oikeudet pidätetään", joka löytyy monesta CD-levystä, kirjasta tai lehdestä. Samalla "joitain oikeuksia pidätetään" -periaate erottaa avoimen sisällön käsitteen tekijänoikeudettomasta (Public Domain): Avoin sisältö ei ole vapaata (tekijänoikeuksista) eikä sitä voi käyttää ilman lupaa tai sääntöjä. Sitä suojaa tekijänoikeuslaki ja sitä voi käyttää vain tekijän teokselle valitseman oikeudellisesti sitovan lisenssin edellytyksin. Siksi avoin lisensointi ei ole poliittinen eikä oikeudellinen mielenilmaisu immateriaalioikeuksista (IPR) eikä se haasta tekijänoikeusjärjestelmää. Avoin lisensointi on ennemmin toimintatapa, joka helpottaa tekijänoikeuksilla suojatun teoksen käsittelyä niin, että siitä hyötyvät sekä tekijät että käyttäjät.

Tämä opas on kirjoitettu helpottamaan avoimen sisällön ja lisenssien lainmukaista ja korrektia käyttöä. Se on kirjoitettu kenelle tahansa, joka haluaa oppia lisää avoimesta sisällöstä, erityisesti tekijöille, yrityksille, organisaatioille ja yksityisille käyttäjille, eikä niinkään lakiasiantunitjoille. Sen on tarkoitus pitää informaatio ja kieli yksinkertaisena. Tässä on tasapainoiltava yksinkertaisuuden ja ammatillisen täsmällisyyden välimaastossa, joka toivottavasti onnistuu. Tekijälle voi lähettää palautetta ja parannusehdotuksia.

Tämän oppaan julkaisemisen tarkoituksena on tarjota yleistietoa ja vastata tavallisimpiin kysymyksiin avoimesta sisältölisensoinnista, joissakin tapauksissa heijastellen vain kirjoittajan omaa mielipidettä. Sen ei ole tarkoitus toimia lakiapuna tai korvata sellaista. Lakiapua tarvitsevien suositellaan ottavan yhteyttä lakimieheen.

>> seuraava luku