Jump to content

Oulu Löyly/Survey/Results 2/fi

From Meta, a Wikimedia project coordination wiki
This page is a translated version of the page Oulu Löyly/Survey/Results 2 and the translation is 100% complete.

Mikä on tärkein tavoite, ongelma tai este, joka digitaalisella kulttuuriperinnöllä on edessään seuraavien kahden vuoden aikana?

Yhteenveto

Osiot on luotu ChatGPT:n avulla, ja niiden yhteenvedot on myös tuotettu tekoälyn avulla. Täydelliset vastaukset ovat kunkin yhteenvedon alla. Tekstiä on muokattu hieman, jotta se olisi helpommin luettavissa.

Voit vapaasti muokata yhteenvetoja ja lisätä niihin näkökulmia tai painotuksia, jotka GenAI on jättänyt huomiotta! Voit muuttaa otsikon muotoon "Muokattu AI-luotu yhteenveto". Voit myös parantaa kieliasua. Kun käännät tekstiä toiselle kielelle, voit vapaasti ajaa yhteenvedot GenAI:lla kyseisellä kielellä.

Digitaaliseen kulttuuriperintöön kohdistuvat poliittiset, taloudelliset ja rakenteelliset uhat

AI-yhteenveto: Digitaalinen kulttuuriperintö on paineen alla vähenevän poliittisen tuen, talousleikkausten ja autoritaaristen kehityssuuntausten vuoksi, jotka voivat rajoittaa tai jopa pyyhkiä pois kulttuurisisältöjä. Kansalais- ja kulttuuritila kaventuu, ja GLAM-instituutioita painostetaan kaupallistumaan, jolloin innovaatio korostuu jatkuvuuden kustannuksella. Monopolistiset tekoälyyritykset ja muut kaupalliset toimijat voivat muuttaa kulttuuridataa yksityisomaisuudeksi, ohittaen yleisen edun. Geopoliittinen epävakaus tekee digitaalisista kulttuuriperintöinfrastruktuureista haavoittuvia, ja instituutioiden muisti heikkenee, mikä uhkaa pitkäaikaistehtäviä.
  • Heikko poliittinen sitoutuminen: poliittinen tuki digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttämiselle puuttuu.
  • Kaventunut kansalais- ja kulttuuritila: rahoitus GLAM-instituutioille vähenee, tiedosta tulee kaupallisempaa.
  • Autoritaaristen hallintojen vaikutus: mahdollisuus rajoittaa pääsyä sisältöihin tai poistaa niitä kokonaan.
  • Toimintakulttuurin lipsuminen: kiinnostus innovaatioihin kasvaa pysyvyyden kustannuksella, pitkäaikainen tuki puuttuu.
  • Kaupalliset paineet: yrityksillä muut intressit kuin julkinen etu (esim. myynti, monopolisoituminen).
  • Tietoympäristön muutokset: vallan keskittyminen, geopoliittiset muutokset ja uudet teknologiat edellyttävät uusia toimintatapoja ja ohjelmia.
  • Tekoälymonopolit: suurten kaupallisten AI-kehittäjien asettamat haasteet, tarve pysyä relevanttina yleisölle ja turvata kestävä rahoitus.

Alkuperäiset kommentit

  • Commercial companies having other stakes than protecting cultural commons. (sell-out of data, etc.)
  • Lack of political support for digital heritage
  • The raising forms of authoritarian governments are also a challenge as they have the option to restrict access to previously hosted content or even its deletion.
  • Shrinking civic space, reduced funding for GLAM institutions accompanied by moves towards more commercialisation of knowledge, for both financial and ideological reasons.
  • Understanding the new information ecosystem, as it shifts under the impact of new technologies, concentrations of power, geopolitics, etc. Based on this understanding, developing new agendas and practices for cultural heritage.
  • fading knowledge, commitments, more interest in innovation than in continuation and not funding digital culture as cultural heritage
  • Overcoming the challenges and threats of large, monopolistic commercial AI-system developers. Staying relevant to target audiences. Securing sustainable funding.
  • Äärioikeistohallituksen leikkaukset kulttuuriperintösektorille yms.

Institutionaalinen resurssi- ja osaamisvaje

AI-yhteenveto: Digitaalisen kulttuuriperinnön kehittämisen suurin haaste on rajalliset resurssit: rahoitus, henkilöstö ja osaaminen puuttuvat tai ohjautuvat muualle. Tämä estää instituutioita investoimasta digitaalisiin projekteihin ja sopeuttamasta olemassa olevaa infrastruktuuria nykyteknologiaan. Pienemmät organisaatiot erityisesti kamppailevat resurssien, koulutuksen ja ajanpuutteen vuoksi, mikä vaikeuttaa sekä infrastruktuurin rakentamista että digitaalisen kulttuuriperinnön ylläpitoa. Lisäksi digitaaliset arkistot kamppailevat kestävän rahoituksen kanssa; monet ovat kadonneet projektien päätyttyä tai EU-rahoituksen päättyessä, ja jopa keskeiset tavoitteet kirjataan dokumentteihin, mutta resurssit eivät riitä niiden toteuttamiseen.
  • Rajalliset resurssit: puuttuvat rahoitus, henkilöstö ja osaaminen estävät investointeja digitaalisiin projekteihin.
  • FINNA ja työkalujen puutteet: esimerkiksi FINNAn monikielisyyden tuki puuttuu, vaikka keinoäly voisi tarjota ratkaisuja.
  • Pienemmät instituutiot erityisen haavoittuvia: resurssien, koulutuksen ja ajan puute vaikeuttaa digitaalisen infrastruktuurin kehittämistä ja ylläpitoa.
  • Digitaalisen kulttuuriperinnön infrastruktuurin haasteet: hajautunut digitaalinen maisema vaikeuttaa pienille toimijoille sopeutumista.
  • Rahoituksen ja kestävyyden ongelmat: monet digitaaliset arkistot katoavat projektien päätyttyä tai EU-rahoituksen loputtua, jopa keskeiset tavoitteet jäävät toteutumatta.
  • Negatiiviset näkökulmat: paikalliset instituutiot saattavat kokea digitaaliset kulttuuriperintöhankkeet uhkana tai resurssien siirron kohteena.
  • Sotatalouden vaikutukset: leikkaukset tukirahoituksiin vaikeuttavat digitaalisen kulttuuriperinnön ylläpitoa.

Alkuperäiset kommentit

  • Ongelma on rajalliset resurssit tahi resurssien ohjautuminen muualle: puuttuvat työkalut FINNA, FINNAn monikielisyyden tuen puute (vaikka keinoälypohjaiset käännökset mahdollistaisivat vaikka mitä)
  • Lack of resources (money, people, but also knowledge) from institutions to invest in adapting to digital projects
  • Some notable obstacles would be resources and know-how (lack of training, inability to keep up with developments due to time and energy constraints, etcetera), especially for smaller institutions who may find it difficult to develop or even create infrastructure for their (digital) cultural heritage on their own - especially in a fragmented digital landscape.
  • Keskeiset tavoitteet on kirjattu OKM:n dokumentteihin, ongelmana resurssit.
  • Negative perspectives about what digital cultural heritage initiatives could represent for local institutions
  • Funding during war economy (subsidy cuts).
  • But also many digital archives are struggling with sustainability and funding. Some have disappeared, including those funded by various EU grants, with domains expiring once the projects are over.
  • Developing technological capacity in building/use tech infrastructure for digital preservation at affordable costs

Avoin saatavuus

AI-yhteenveto: On laajaa tarvetta vahvemmille kehyksille, jotka turvaavat kulttuuriperinnön avoimen ja eettisen käytön yli rajojen. Rajoittava sääntely, kaupallinen kaappaus ja heikko toimeenpano nakertavat kuitenkin julkista omistusta. Kansainvälisen yksimielisyyden puute siitä, miten kulttuuriperintöä tulisi jakaa tekoäly- ja digitaalisissa ekosysteemeissä, avaa tilaa hyväksikäytölle. Kestävä ratkaisu edellyttää sääntelyä, joka suojaa kulttuurisia commons-alueita mutta mahdollistaa reilun uudelleenkäytön, varmistaen että avoin pääsy ei jää hauraaksi ihanteeksi.
  • Aineistojen avoimuus ja esteiden torjunta: pyrkimys pitää kulttuuriperintö avoimena ja mahdollistaa eettinen käyttö.
  • Tekijänoikeus- ja lisenssikysymykset: sopimuslisenssit voivat tehdä digitalisoinnista kalliimpaa ja rajoittaa saatavuutta.
  • Tekoälyyn liittyvä sääntely: sääntely, joka rajoittaa yhteistyötä tutkijoiden kanssa, on haitallista kulttuuriperintöorganisaatioille.
  • AI:n vaikutukset kulttuuriin ja tietoon: tekoälyn käyttö voi tasoittaa kulttuuria ja tietoa, mikä haastaa tulkintojen monimuotoisuutta.
  • Haasteet pienemmille organisaatioille: vaikeuksia kehittää infrastruktuuria ja vaikuttamisstrategioita ilman yhteistyötä ja tiedon jakamista.
  • Yhteistyön ja kokemusten jakamisen merkitys: keskeistä on päästä keskustelemaan ja jakamaan tietoa kulttuuriperintöyhteisössä.
  • Eettisyys: avoimen materiaalin käyttöön liittyy eettisiä kysymyksiä, joita tulee huomioida.

Alkuperäiset kommentit

  • Clearing barriers for open
  • Pyrkiä vastustamaan sellaista tekoälyyn liittyvää sääntelyä, joka rajoittaisi kulttuuriperintöorganisaatioiden mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa.
  • Extended collective licensing threatens digital preservation of culture
  • Heritage collections closing up in the face of AI
  • Goal: better advocacy strategies for smaller institutions
  • Balancing open access to cultural heritage and it's use in understanding, interpreting and reimagining our past, present and future with the flattening of culture and knowledge that is occurring because of and through AI.
  • Kielimallien kouluttamisessa käytettävä aineisto vs. tekijänoikeudet
  • Avoimena pitäminen. Esteiden torjunta. Eettisyys avoimen materiaalin käytössä.
  • Aineistojen saatavuuteen ja saataville saamiseen liittyy hankalia asioita, jotka saattavat hidastaa digitalisointia tai digitaalisen aineiston jakamista. Esimerkiksi lisensointikysymykset, juridiset kysymykset, tekniset kysymykset. Ja vaikka tietoa on, sen haltuunotto on vaikeaa. Mielestäni keskeistä olisi päästä keskustelemaan asioista yhdessä ja jakaa kokemusta ja tietoa.
  • Tekijänoikeuslain ratkaisuna sopimuslisenssi poikkeussäännöksen sijaan tekee kulttuuriperinnön digitalisoinnin kustannuksiltaan suureksi
  • Licensing and Interoperability Issues

Digitaalisen kulttuuriperinnön saatavuus, käytettävyys ja uudelleenkäyttö

AI-yhteenveto: Digitaalisen kulttuuriperinnön tulisi olla avoimesti näkyvää, saavutettavaa ja uudelleenkäytettävää, jotta ihmiset voivat tutustua siihen, omaksua sitä ja inspiroitua. Laadukas digitointi on olennaista – heikkolaatuiset aineistot eivät tuo lisäarvoa. Nykyiset alustat ovat usein vanhentuneita, sekavia ja epäinnostavia, mikä heikentää käyttöä. Parannuksia tarvitaan saavutettavuuteen, käännöksiin ja avoimuuden periaatteiden selkeyttämiseen. Lisäksi on tärkeää tukea osallistumista ja turvata riittävät resurssit.
  • Merkityksellisyys avoimuuden kautta: tavoitteena ei ole digitointi itsessään vaan kulttuuriperinnön avaaminen, jotta ihmiset voivat tutustua, inspiroitua ja omaksua sitä.
  • Laatu ja uudelleenkäyttö: huonolaatuiset digitaaliset versiot eivät riitä, tarvitaan kunnollista laatua ja mahdollisuus hyödyntää aineistoja monipuolisesti.
  • Saavutettavuus ja käytettävyys: nykyiset arkistohakujärjestelmät ovat sekavia, tylsiä ja vaikeita käyttää; ne karkottavat käyttäjiä sen sijaan että houkuttelisivat heitä.
  • Alustojen ongelmat: liiallinen hajanaisuus, vanhentuneet käyttöliittymät ja epäselvä valintatilanne vaikeuttavat avoimuuden hyödyntämistä.
  • Osallistavuus: kulttuuriperintöä tulisi avata niin, että ihmiset voivat osallistua sen arvon määrittelyyn, kartuttamiseen ja tuottamiseen.
  • Kielimuuri ja ymmärryksen puute: keskeisten asiakirjojen käännökset ja tieto siitä, mitä avata, ovat usein puutteellisia.
  • Uudet tekijät mukaan: on varmistettava uusien osallistujien tulo ja kasvu yhteistyöhön ilman syrjäytymisen tai torjutuksi tulemisen pelkoa.

Alkuperäiset kommentit

  • Omasta mielestäni digitaalisen kulttuuriperinnön tärkein tavoite on kulttuuriperinnön näkyväksi tuominen avoimesti, jotta tavalliset ihmiset voivat tutustua siihen, omaksua kulttuuriperintöä ja inspiroitua kulttuurista. Pelkkä digitointi digitoinnin vuoksi tuntuu olevan monessa paikassa mantrana; huonolaatuiset digitaaliset surrogaatit eivät kuitenkaan edesauta kulttuuriperinnön merkityksellistämistä laajemmalle yhteiskuntaan. Hyvä laatu ja materiaalin uudelleenkäyttö ovat tärkeitä.
  • Tavoite on lisätä saatavuutta ja saavutettavuutta
  • Problem: Archival search environments for finding digital cultural heritage artifacts are typically boring, outdated, and confusing. They are still based on the physical archive, and prioritize historical order, provenance, inventories, and record groups – things that everyday people don't care about. These traditional archives create long lists of unrelated items and tiny thumbnails that force users into repetitive and disconnected "open-view-close-repeat” viewing scenarios that frustrate users. They provide lists of cultural artifacts, often hundreds of pages long, and not much else. The overall traditional search experience lacks aesthetics and joy, and forfeits many opportunities for greater public engagement
  • Tavoitteet: saavutettavuus & (uudelleen)käytettävyys.
  • Alustojen vanhanaikaisuus & sekavuus: minkä alustan uskaltaa valita, liikaa eri wikejä, archive.org kömpelyys,
  • Though we value GLAM and related topics, in most cases they don't reach out to the user/public easily.
  • Tavoite on lisätä saatavuutta ja saavutettavuutta sekä lisätä osallistavia toiminnallisuuksia, kuten lisätä ihmisten mahdollisuutta osallistua kulttuuriperintöä koskevaan arvonmäärittelyyn ja itse kulttuuriperinnön kartuttamiseen, keräämiseen ja tuottamiseen.
  • Over the years working with cultural organizations I have realized some lack adequate translations of key documents in the local languages. Also there is lack of understanding on what should be made open and accessible
  • Tavoite: aineistojen parempi saatavuus/saavutettavuus
  • Ensuring the growth of new contributors while encouraging them to the larger and deeper cooperation and avoiding intimidation and exclusion.
  • Aineistojen digitoinnin resurssointi.

Kulttuurisen commonsin tekninen ekosysteemi

AI-yhteenveto: Pienet museot ja kulttuuriperintöorganisaatiot kamppailevat kansainvälisen näkyvyyden saavuttamiseksi, sillä paikalliset järjestelmät avaavat vain pienen osan aineistoista. Kielihaasteet, erityisesti vähemmistökielet kuten venäjä ja valkovenäjä, lisäävät eristyneisyyttä. Digitoitu aineisto – kuvat, 3D-mallit ja muut materiaalit – tarvitsee käyttökelpoisia, käyttäjäystävällisiä alustoja, jotka mahdollistavat tarkastelun, annotoinnin ja myös kaupallisen hyödyntämisen. Nykyiset ratkaisut, kuten Sketchfab, eivät riitä. Ilman yhteisiä metadatastandardeja ja yhteentoimivia järjestelmiä kokoelmat pysyvät siiloissa ja vaikeasti hyödynnettävinä. Kansainvälinen, hajautettu infrastruktuuri on välttämätön: riippuvuus kaupallisista amerikkalaisista teknologioista (Google, Getty) on riskialtista epävakaassa poliittisessa ilmastossa. EU-aloitteet, kuten ECCCH ja ECHOES, tarjoavat vaihtoehtoja, mutta laajempaa tukea ja globaalisti jaettuja kehyksiä tarvitaan. Hajautetut ja avoimen lähdekoodin mallit voivat varmistaa aineistojen pysyvyyden ja osallistaa myös kehittyvät maat.
  • Pienet museot ja näkyvyys: paikalliset järjestelmät eivät riitä, aineistot tarvitsevat kansainvälistä saavutettavuutta ja monikielistä tukea.
  • Käyttökelpoisuus ja saavutettavuus: digitoidut aineistot, erityisesti 3D-mallit, vaativat helppokäyttöisiä ja avoimia alustoja esittämiseen ja hyödyntämiseen.
  • Metadatan ja yhteentoimivuuden puute: ilman standardeja kokoelmat pysyvät siiloissa ja niiden arvo jää lunastamatta.
  • Riippuvuus ei-eurooppalaisista teknologioista: Google, Getty ja muut kaupalliset toimijat hallitsevat, mikä on poliittisesti riskialtista.
  • Hajautetut mallit ja pysyvyys: keskitettyihin, julkisen vallan ylläpitämiin kanaviin nojaaminen on epävarmaa; hajautettu julkaisu tuo turvaa.
  • Globaali kehys: tarvitaan kansainvälinen kehys, joka suojaa ja avaa kulttuuriperintöä eettisesti ja kestävästi.
  • Tuen tarve: hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan panos välttämätön, erityisesti kehittyvissä maissa; avoimen lähdekoodin ratkaisut voivat vauhdittaa osallistumista ja skaalausta.
  • Kulttuuriperinnön ja tekoälyn suhde: aineistojen avaaminen myös kielimallien koulutukseen ja synteettisen median tuottamiseen reilulla ja läpinäkyvällä tavalla.

Alkuperäiset kommentit

  • Olemme pieni museo <name>, jolla on paljon kulttuuriaineistoa. Olemme liittyeet paikalllisen kunnallisen museon kautta MuseoPlus järjestelmään, mutta sen kautta saamme vain pienen osan aineistostamme näkyviin. Iso aineistostamme kaipaa kansainvälistä näkyvyyttä, mutta miten? Yksi iso ongelma on että osa aineistostamme on venäjän ja valko-venäjän kielistä.
  • International cloud/server solidarity.
  • Metadata and interoperability: Without standardized metadata and interoperable systems, collections remain siloed, hard to interpret, and difficult to assess. Even with digitization, the lack of holistic frameworks for evaluating social, cultural, and economic outcomes makes it hard to justify long-term investment.
  • A goal for digital cultural heritage is then to educate on decentralised forms of archiving cultural data and promote the fair use of cultural heritage in large language models and other AI applications such as the generation of synthetic media.
  • Dependency on non-European tools/technology/ontologies (Getty!), etc. (in volatile political climate).
  • Global framework: We need a global framework that protects, opens, and ethically shares public domain cultural heritage in ways that countries, institutions, and communities worldwide can adopt and sustain.
  • De-googling erittäin haastavaa pienelle organisaatiolle.
  • Tärkeää on jo digitoitu kulttuuriperintöaineisto sellaiseen muotoon että se on esitettävissä, tutkittavissa, ja ennen kaikkea saatavilla. Digitoitu kulttuuriperintö käsittää jo paljon erilaista kuvamateriaalia ja 3D-mallinnettua materiaalia. Esimerkiksi 3D-mallien esittämiseen tarvitaan helposti käytettävää teknologiaa (ei Sketchfab), joka mahdollistaa kohteen tarkastelun, annotoinnin ja hyödyntämisen (myös kaupallisen). EU:n ECCCH European Cloud for Cultural Heritage periaatteet saattaisivat olla tähän hyvä väline (ja siihen on ECHOES projektissa tarjolla rahoitustakin). Näiden digitaalisten aineistojen esittäminen käyttäjäystävälllisesti on haastavaa (esimerkiksi Sotasampo), sen vuoksi tarvitaan uusia keinoja ja alustoja niitä varten.
  • Tietojen saatavuuden varmistaminen hajautetun julkaisun avulla. Yhdysvaltain poliittinen tilanne on herättänyt pohtimaan, miten pysyvä mikään julkiseen valtaan nojaava keskitetty julkaisukanava digitaalisille aineistoille, oli kyse sitten kulttuuriperinnöstä tai muusta, voi olla.
  • Creating digital platforms - the technical aspects of preserving and digitising the culture and heritage records has been the biggest challenge. The approach to this is also supported by creating various Open platforms but in terms of reachability and accessibility there are various developments needed.
  • Driving the support system - to make a large repository for digitising and preserving the cultural heritage contents there is support required by both goverment and non-governmental bodies. The scalability for these in 3rd world and developing countries is happening in a very slow pace. Decentralised models with Open Source platforms would help everyone contributes and participate in large scale.
  • Content or Digital Commons digitisation and accessibility.

Resilienssi ja varautuminen

AI-yhteenveto: Digitaalisen kulttuuriperinnön turvaaminen edellyttää valmiustilan sisäänrakentamista digitalisointiin – preparedness by design. Hajautettu infrastruktuuri on välttämätön, jotta emme ole yhden järjestelmän tai vallankäyttäjän varassa. Resilienssi rakentuu myös osaamisen ja standardien vahvistamisesta, laajasta osallisuudesta sekä kestävän rahoituksen turvaamisesta. Teknologinen vanheneminen on jatkuva uhka: formaatit, laitteet ja ohjelmistot muuttuvat, mikä voi tehdä digitaalisista kulttuuriesineistä käyttökelvottomia. Tämän rinnalla digitointi, säilytys, hallinta ja kuratointi vaativat huomattavia resursseja, joita ei ole aina saatavilla. Kulttuuriperinnön tuhoutumisen riski – niin vahingossa kuin tahallisesti – edellyttää pitkäjänteistä varautumista. Resilienssi ei ole vain tekninen kysymys: se on myös henkisen kriisivalmiuden vahvistamista, jotta yhteisöt voivat kohdata menetykset ja kriisit menettämättä yhteyttään kulttuuriinsa.
  • Preparedness by design: valmiustila sisäänrakennettava digitalisointiin.
  • Hajautettu infrastruktuuri: välttämätön järjestelmäriippuvuuden välttämiseksi.
  • Osaaminen, standardit ja osallisuus: resilienssi rakentuu vahvoista käytännöistä ja laajasta osallistumisesta.
  • Rahoituksen turvaaminen: pitkäjänteinen ylläpito vaatii kestävää rahoitusta.
  • Teknologinen vanheneminen: muuttuvat formaatit ja ohjelmistot voivat tehdä aineistot käyttökelvottomiksi.
  • Resurssivaatimukset: digitointi ja säilytys vaativat suuria panostuksia.
  • Kulttuuriperinnön tuhoutumisen estäminen: suoja vahinkoja ja tarkoituksellista tuhoamista vastaan.
  • Henkinen kriisivalmius: resilienssi on myös yhteisöjen kykyä kohdata kriisejä menettämättä kulttuurista jatkuvuutta.

Original comments

  • Tärkeimmät tavoitteet: valmiustilan sisäänrakentaminen digitalisointiprosessiin (preparedness by design), hajautettu infrastruktuuri, että emme ole yhden järjestelmän varassa, osaamisen ja standardien vahvistaminen ja osallisuus sekä rahoituksen turvaaminen.
  • Tech obsolescence and resource demands: Digital cultural artifacts risk becoming inaccessible due to evolving formats, hardware, and software. This challenge is compounded by the substantial financial and labor investments needed to digitize, store, manage, and curate collections over time.
  • preservation of heritage at risk
  • tarkoituksellisen tuhoamisen estäminen
  • henkisen kriisivalmiuden vahvistaminen.

Luottamus, aitous ja luotettavuus

AI-yhteenveto: Tekoälyn aikakaudella suurin uhka kulttuuriperinnölle on aidon ja keksityn sekoittuminen. Jos kulttuuriorganisaatioiden ääntä ei vahvisteta, julkinen tila täyttyy hallitsemattomasta generoidusta massasta, jonka arvo katoaa. Luotettavuus syntyy kokoelmien laadusta ja asiantuntemuksesta, ja vain niiden avulla voidaan tarjota faktoja ja tarinoita polarisaatiota ja häivyttämistä vastaan. Nykyiset arkistointikäytännöt, kuten sosiaalisen median summittainen massakeruu, tuottavat käyttökelvotonta digitaalisilppua ja heikentävät tietopohjaa sen sijaan, että suojelisivat tiedon eheyttä ja saavutettavuutta erityisesti pienille yhteisöille.
  • Autenttisuus vs. tekoäly: tärkeää erottaa aito kulttuuriperintö AI-sisällöstä.
  • Luottamus: perustuu kokoelmien laatuun ja asiantunteviin ammattilaisiin.
  • Polarisaation aika: digitaalinen pääsy faktoihin, tarinoihin ja historiaan on kriittistä.
  • Sosiaalisen median arkistointi: nykykäytännöt tuottavat hallitsemattomia massoja, ei käyttökelpoista aineistoa.
  • Pienet yhteisöt: erityisen haavoittuvia, esim. Wikipediassa tiedon luotettavuuden suhteen.
  • Tiedon eheys: vaatii uusia työkaluja ja aloitteita (esim. Content Authenticity Initiative).

Original comments

  • Distinguishing authentic digital heritage from AI-generated content will become critical, in my opinion. So anything that is AI related is not necessarily a problem or a concern, but I think it's important to talk about it.
  • Using and strengthening the trustworthiness of cultural heritage organisations (based on the quality of their collections and their skilled staff) and position them as stewards of high quality information in an information landscape that shifts due to technological evolutions and geopolitical realities.
  • Especially in this current moment of erasure and polarisation, digital accessibility to fact (and story/history) is crucial.
  • We are working on archiving social media with care, and we feel that current web archiving does not pay enough attention to the format and nature of networked social objects. So, instead of careful selection and handling of these things, we are trawling and gathering and archiving far too much, which become unmanageable, unintelligible piles of digital web archive files that nobody looks at. Especially in this current moment of erasure and polarisation, digital accessibility to fact (and story/history) is crucial.
  • Etenkin pienempien yhteisöjen kohdalla esimerkiksi Wikipediaan kirjoitettujen tekstien luotettavuus ja paikkansapitävyys ovat iso kysymys.
  • tiedon eheyden ja alkuperän varmistaminen (AI ja esim. Content Authenticity Initiative) yms …
  • Ongelmat: tiedon longtail luottamus
  • Probably generative AI, best thing is to stay away.

Tekoäly

AI-yhteenveto: Tekoäly tarjoaa kulttuuriperinnölle voimakkaita mahdollisuuksia: se voi tehostaa kuvantunnistusta, kasvojen tunnistusta, automaattista kuvailua ja asiasanoitusta sekä tukea museaalista kontekstualisointia. Samalla ilman hallintaa ja selkeitä rajoja tekoäly voi kuitenkin muuttaa kulttuuriperinnön vain raaka-aineeksi, homogenisoida aineistoa ja syrjäyttää vähemmistökielet. On välttämätöntä rakentaa ja toteuttaa asiantuntijoiden tekemiä sääntöpohjaisia kielityökaluja, jotta kulttuuriperintö säilyy autenttisena ja saavutettavana.
  • Tekoälyn mahdollisuudet: kuvantunnistus, kasvojen tunnistus, automaattinen kuvailu ja asiasanoitus, museaalinen kontekstualisointi
  • Uhat: kulttuuriperinnön homogenisoituminen, vääristymät, hallinnan menetys
  • Vähemmistökielet: sääntöpohjaisten kielityökalujen rakentaminen ja toteutus välttämätöntä

Alkuperäiset kommentit

  • Keinoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet: kuvantunnistus, kasvojen tunnistus, automaattinen kuvailu ja asiasanoitus (ontologiat) yhdessä museaalista kontekstualisointia yms.
  • Tekoälyn mahdollisuudet ja uhkien hallinta
  • Challenge/problems: risks associated with AI
  • Tekoälyn tuomat mahdollisuudet kulttuuriperintöaineistojen esiintuomisessa
  • AI training and its uses of digital cultural heritage
  • Minority languages should make **and implement** expert-made rule-based linguistic tools, instead of abandoning such work.
  • With the advent of technology and rapid growth in functionality of AI tools, one of the major/key policy issues for discussion during Oulu Löyly can be around Copyright and Open Access Policies around the heritage content available, the usage of it in AI model trainings and the credits for the content generated by AI using this source.

Oikeudenmukaisuus, representaatio ja eettinen käyttö

AI-yhteenveto: Verkkokulttuuriperintö on vahvasti vinoutunutta ja homogenisoitunutta: rajallinen digitalisointi, puutteelliset resurssit ja AI-simulaatiot ylläpitävät länsimaisia kulttuurimalleja ja vahvistavat stereotyyppisiä kuvauksia. Aineiston paljous, heikkolaatuinen automaattinen luokittelu ja kuratointi tekevät siitä helposti hallitsematonta. Alkuperäiskansojen ja marginaalisten yhteisöjen kulttuuriperintöä saatetaan poistaa, häivyttää tai vääristää, ja heidän vaikutusmahdollisuutensa sen käyttöön ovat usein rajalliset. Sensitiivisen aineiston jakaminen ja tallentaminen tulee tehdä eettisesti ja kestävästi, sillä anonymisointi poistaa osan olennaisesta tiedosta ja heikentää kulttuuriperinnön arvoa tulevaisuudessa. Samalla on ratkaistava, kuka päättää kulttuuriperinnön säilyttämisen kohteista ja miten valinnat tehdään tasa-arvoisesti ja moninaisuutta kunnioittaen.
  • Vinoutuminen ja homogenisointi: rajallinen digitalisointi, resurssien puute, AI-simulaatiot vahvistavat länsikeskeisiä malleja ja kulttuuristereotypioita
  • Aineiston hallitsemattomuus: suurten aineistojen automaattinen luokittelu ja kuratointi on usein heikkolaatuista
  • Alkuperäiskansat ja marginaaliset yhteisöt: eettinen omistus, kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet puuttuvat usein
  • Sensitiivisen aineiston käsittely: eettinen, turvallinen ja kestävä tallentaminen; liiallinen anonymisointi heikentää aineiston arvoa
  • Valintojen oikeudenmukaisuus: päätösten tulee huomioida tasa-arvo ja kulttuurien moninaisuus
  • AI:n riskit: väärinkäyttö ja huonolaatuisten pienkorpusmateriaalien käyttö voivat vääristää kulttuuriperintöä

Alkuperäiset kommentit

  • The online heritage is biased and homogenized, caused by lack of digitization, resources, costs and AI simulations that tend to homogenize and digital divide from bias.
  • Kuka tekee valinnat digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttämisen kohteista? Miten valinnoista saa mahdollisimman tasa-arvoisia ja moninaisuutta huomioivia?
  • Perpetuation of Western culture through foundational large language models and related to this predominance of synthetic data populating the internet promoting cultural stereotypes
  • Aineiston paljous ja sen heikkotasoinen automaattinen luokittelu ja kuratointi.
  • White supremacist erasing, invisibilizing, destroying digital cultural heritage of marginalized groups globally including deep fakes, disinformation, etc. This also includes losing general digital internet culture (e.g. the internet archive).
  • Ethical ownership, representation and digital colonialism: Communities of origin often lack agency over how their heritage is used or shared. While we have made great strides, this still needs attention.
  • Se, että alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioitetaan sekä se, että heitä kuunnellaan ja otetaan mukaan päätöksiin.
  • Sensitiivisen ja tunnistetietoja sisältävän aineiston jakaminen uudelleenkäyttöön ja tallentaminen turvallisesti sekä kestävästi. Anonymisoitu aineisto ei ole tulevaisuudessa kulttuuriperintöalalla niin arvokasta, koska siinä on poistettu niin paljon oleellista tietoa. Aina aineistoa tallennettaessa kulttuuriperintö siirtyy uuteen kontekstiin, jossa se ei enää muokkaudu, mutta se voidaan ottaa uudelleen käyttöön, jos se on tallennettu mahdollisimman laajasti ja useista näkökulmista. Esimerkiksi videon tallentaminen käsityön tekemisestä ei onnistu, jos aineisto pitää anonymisoida.
  • An ethical use of artificial intelligence in some projects that require human intelligence. This will adversely affect cultural heritage sector.
  • - the potential (mis)use of minority languages text for ai generative language models (small corpora of bad quality gives bad results)
  • - legacy data should be ocr-read and made available
  • lack of digitization, resources, costs and AI simulations that tend to homogenize and digital divide from bias.
  • Kuka tekee valinnat digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttämisen kohteista? Miten valinnoista saa mahdollisimman tasa-arvoisia ja moninaisuutta huomioivia?
  • Perpetuation of Western culture through foundational large language models and related to this predominance of synthetic data populating the internet promoting cultural stereotypes

Yhteisön tieto, ympäristötietoisuus

AI-yhteenveto: Kulttuuriperintöyhteisöjen paikallinen tieto ja aineeton perintö on muutettava käyttökelpoiseksi, rakenteelliseksi dataksi ja mittareiksi kestävyyden konteksteissa vastuullisen tutkimuksen puitteissa. Tämä aineisto voi auttaa käsittelemään monimutkaisia ekologisia ja sosiaalisia kestävyyshaasteita, kuten veden, energian ja ruoan kysymyksiä, mutta yhteisöjen tieto on jatkuvassa vaarassa kadota ympäristön ja muiden tekijöiden vuoksi. Tekoälyn ja muiden teknologioiden käyttö on erityinen haaste: päätökset syntyvät usein kaukana perinteenharjoittajista, mikä voi johtaa siihen, että he eivät enää koe perintöään omakseen, ja perintödiversiteetti kuihtuu. Kestävyys edellyttää yhteisölähtöistä toimintaa, standardien ja ontologioiden luomista sekä laajempaa dokumentointia ja jakamista, jotta elävä perintö säilyy ja rikastaa tulevaisuutta.
  • Yhteisölähtöisyys: perinnön säilyttäminen edellyttää, että perinteenharjoittajilla on omistajuus ja vaikutusmahdollisuudet
  • Aineiston muuntaminen hyödylliseksi dataksi: rakenteellinen dokumentointi mahdollistaa kestävyyteen liittyvien haasteiden käsittelyn
  • Kestävyys ja skaalautuvuus: ekologinen ja organisatorinen kestävyys, yhteisölähtöisen työn laajentaminen
  • Tekoälyn riskit: päätökset kaukana yhteisöistä voivat johtaa perinteen hylkäämiseen
  • Standardit ja ontologiat: tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja rakenteita elävän perinnön dokumentointiin ja jakamiseen

Alkuperäiset kommentit

  • A critical goal is to render the local knowledge and intangible heritage practices safeguarded by communities useful as structured data and metrics in the sustainability nexus, within responsible research contexts. The data can be useful in dealing with interconnected sustainability issues, related to water, energy, food, and energy, while community knowledge is progressively at risk to be lost and forgotten due to multiple factors such as environmental degradation. This may require many approaches, including applying data standards for the documentation of citizen science or community science data configured for the cultural heritage domain.
  • Perintöyhteisöjen omistajuuden lisääminen koskien erityisesti tekoälysovelluksia. Kulttuuriperintöä ei voi turvata tuleville sukupolville, jos toiminta ei ole vahvasti yhteisölähtöistä. Tekoälyn osalta haaste on kirkas, päätöksiä syntyy kaukana yhteisöistä, joten uhkana on myös että perinteenharjoittajat eivät tulevaisuudessa enää koe perinnettä omakseen, siksi hylkäävät sen. Ja näin maamme rikas perintödiversiteetti kuihtuu ja kuolee.
  • Goal: To expand the understanding of what cultural heritage is, so that we document and share a wider range of cultural heritage sites and aspects of living heritage. That way we can empower people to be aware of and to keep their heritage alive in new contexts.
  • For me these would relate to how making it more sustainable (both in an ecological sense and organisational one), and related how to scale community-based work
  • Ecological challenges and impacts combined with new technologies such as AI.
  • Creating standards and ontologies within this climate.