Avointa tietoa Creative Commons -lisensseillä

From Meta, a Wikimedia project coordination wiki
Jump to: navigation, search
This page is a translated version of the page Free knowledge based on Creative Commons licenses and the translation is 100% complete.

Other languages:
asturianu • ‎brezhoneg • ‎català • ‎čeština • ‎Cymraeg • ‎dansk • ‎Deutsch • ‎Zazaki • ‎emiliàn e rumagnòl • ‎English • ‎Canadian English • ‎British English • ‎Esperanto • ‎español • ‎suomi • ‎français • ‎ગુજરાતી • ‎עברית • ‎हिन्दी • ‎hrvatski • ‎Bahasa Indonesia • ‎italiano • ‎日本語 • ‎ქართული • ‎Bahasa Melayu • ‎Malti • ‎မြန်မာဘာသာ • ‎Bân-lâm-gú • ‎norsk bokmål • ‎नेपाली • ‎Nederlands • ‎ਪੰਜਾਬੀ • ‎polski • ‎پښتو • ‎português • ‎português do Brasil • ‎română • ‎русский • ‎simple • ‎slovenčina • ‎svenska • ‎தமிழ் • ‎తెలుగు • ‎ไทย • ‎Tagalog • ‎Türkçe • ‎українська • ‎اردو • ‎ייִדיש • ‎中文
Free Knowledge thanks to Creative Commons Licenses.pdf

Avointa tietoa Creative Commons -lisensseillä: "Vain ei-kaupalliseen käyttöön – NC" -lisenssimoduulin käytön seuraukset, riskit ja sivuvaikutukset.

Alkusanat[edit]

Yhä useammat ihmiset ympäri maailmaa käyttävät Creative Commonsin (CC) tarjoamia julkisen käytön lisenssejä vapauttaakseen luovuutensa tulokset muiden jatkokäytettäviksi. Lisäksi erilaiset hankkeet ja instituutiot toimivat yhä useammin CC:n moton mukaisesti: "Jotkin oikeudet pidätetään." Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Wikimedia Foundation, joka yhdessä maailmanlaajuisen aktiiviyhteisönsä kanssa päätti vuonna 2008 lisensoida yleistietosanakirjansa Wikipedian CC licence BY SA - Attribution Share-Alike -lisenssin alaiseksi. [initiative on vähän huono kääntää aloitteeksi tällaisessa yhteydessä, se on oikeastaan paremminkin hanke, kuten myös sana project]

Tämä lisenssi on vain yksi kuudesta CC:n peruslisenssistä. Tästä lisenssivalikoimasta eniten käytettyjen nimissä esiintyy lisäksi lyhenne NC, joka tulee sanoista "non-commercial use only" eli "vain ei-kaupalliseen käyttöön". Monet lisensoijat valitsevat vaistomaisesti NC-lisenssin siitä ymmärrettävästä syystä, että he haluavat estää teostensa luvattoman ja hallitsemattoman hyväksikäytön muiden liiketoiminnassa.

Tämän valinnan monet muut seurannaisvaikutukset eivät kuitenkaan ole yleensä tiedossa. Tämä Saksan Wikimedian (Wikimedia Deutschland), Saksan Creative Commonsin (Creative Commons Germany) ja iRights.infon esite on tarkoitettu korjaamaan tätä tietouden puutetta. Odotamme mielihyvin tätä tavoitetta koskevia kommentteja ja ehdotuksia ja toivomme, että syntyy monia ahaa-elämyksiä.

Erityiskiitokset Saksan Open Knowledge Foundationille, joka tuki ja edisti englanninkielisen käännöksen laatimista alkutekstistä.


[Kannattaako tätä kääntää tällä sisällöllä, joka koskee englanninkielistä käännöstä saksalaisesta alkuperäistekstistä? Jotakin suomenkielisestä käännöksestä tilalle, tai kappaleen jättäminen kokonaan pois suomenkielisestä? Käännös on tehty englannista, mutta käytetty myös saksan- ja ruotsinkielisiä versioita apuna.]

John H. Weitzmann, Saksan CC:n lakiasioiden johto

Contents

Johdanto[edit]

Kuvittele maailma, jossa jokaisella on vapaa pääsy kaikkeen tietoon. Sellaisen maailman luomiseen me olemme sitoutuneet.

Wikimedia Foundationin visio..

Creative Commons -lisensseillä luovien teosten tekijät saavat mahdollisuuden jakaa teoksiaan niin, että yleisö voi hyödyntää niitä. Aikana, jolloin tiedosta tulee yhä merkittävämpää yksilöiden ja yhteiskunnan kehitykselle, vapaaseen käyttöön jaetun tiedon ja luovan työn tulosten merkitys kasvaa. Osa jaetusta tiedosta ovat ne ihmiskunnan teokset, joita voi vapaasti tarkastella ja uudelleenkäyttää. Vain jaettujen resurssien avulla voidaan turvata kaikkien ihmisten tasa-arvoinen pääsy tietoon ja koulutukseen.

Monet luovan työn tekijät haluavat osallistua nykyaikaisen tietoyhteiskunnan vahvistamiseen. He eivät halua "pidättää kaikkia oikeuksia" – päinvastoin: he haluavat nähdä monien käyttävän teoksiaan. Tämän ovat erityisesti tehneet mahdolliseksi Internetin ennenkuulumattomat mahdollisuudet tiedon levittämiseen ja vaihtamiseen.

Creative Commons (CC) on paras tiedossa oleva välineistö oman sisällön julkaisemiseen. Kaikki CC-lisenssit eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaisia. CC:n vahvuus on, että se antaa luovan työn tekijöille mahdollisuuden määrittää käytön ehdot siten kuin he pitävät itselleen tärkeimpänä. Käyttäjä (yleisö) saa vain tietyt oikeudet, ja muut oikeudet säilyvät tekijällä tai muulla oikeuksien omistajalla. Tämä onnistuu erilaisten lisenssimoduulien avulla.

Creative Commonsin eri lisenssimoduuleista teosten tekijät ovat suosineet erityisesti NC-rajoitusta eli vain ei-kaupalliseen käyttöön. Kaupallinen käyttö ei ole sallittu tämän ehdon ollessa voimassa. Kaupallisen käytön kieltävän lisenssimuodon valinnalla on kuitenkin kauaskantoisia seurauksia.

Monet tietojen ja teosten käyttömahdollisuudet, kuten sisällyttäminen tietoyhteisöihin ja -arkistoihin, Wikipediaan, paikallisiin sanomalehtiin, julkaisuihin ja erilaisiin koosteisiin, käytännössä estyvät ja vaativat siis erillistä hyväksynnän saamista – ja näin käy siitä huolimatta, että teosten tekijät usein haluaisivat sallia tällaisen käytön.

Tässä vihkosessa selostetaan kaikki, mitä seuraa NC-ehdon (Non-Commercial use only eli vain ei-kaupalliseen käyttöön) sisältävän CC-lisenssimuodon valinnasta. NC-moduulin valinnan perusteena olevat tavoitteet voidaan useimmiten saavuttaa yhtä hyvin muilla keinoilla. Joissain tapauksissa NC-moduuli ei sovi lainkaan teoksen tekijän tavoitteiden toteuttamiseen. Toisaalta sen käyttämisellä on laajat, usein ei-toivotut vaikutukset sisällön jakamismahdollisuuksiin. NC:n valintaa harkitessaan on sen vuoksi oltava erityisen huolellinen.

1. Mitä avoin sisältö tarkoittaa? – Sisältöä, jota voi käyttää vapaasti.[edit]

Avoin sisältö on sisältöä, joka on avointa ja vapaasti saatavissa – oletusarvoisesti, eikä ainoastaan vasta sitten, kun teoksen tekijä on antanut yksilöidyn suostumuksensa. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Tekijänoikeuslainsäädäntö lähtee siitä, että sisältöä voidaan jakaa ja käyttää vain, kun oikeuksien haltija erikseen sallii sen. Tämä perussääntö on nykyisenä digitaalisena aikana kuitenkin käymässä yhä kyseenalaisemmaksi. Ihmisen kulttuuria on aina muovannut halu kehittää olevia oloja. Jokainen rakentaa sen varaan, mitä muut ovat luoneet.

Digitaalista sisältöä voi kopioida ja käyttää helpommin kuin koskaan aiemmin. Siksi se, mikä on mahdollista teknisesti, pitää mahdollistaa myös juridisesti. Avoimen tiedon ihanne, jonka mukaisesti kaikilla kuuluisi olla pääsy kaikkeen, vaatii lakipohjan, joka soveltuu saumattomasti Internetin sisältöön. Erityisesti tieteentekijät ovat korostaneet Internetin laajoja mahdollisuuksia ja vapaata tiedonvaihtoa. Vuonna 2003 saksalaiset tiedeorganisaatiot vaativat avointa pääsyä tieteellisiin julkaisuihin Berliinin julistuksessa:

Tiedon jakamisen tehtävämme on vasta puoliksi tehty, mikäli tietoa ei saateta laajemmin ja vaivattomammin käytettäväksi.

Nykyisin on olemassa monia hankkeita, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen vaalia ja levittää vapaata tietoa. Tässä niistä muutamia:

  • online-tietosanakirja Wikipedia on paikka, jonne sen käyttäjät voivat koota ihmiskunnan tietoutta
  • Open Access mahdollistaa tietouden jakamisen akateemisessa maailmassa
  • avoimen lähdekoodin yhteisö tekee yhteistyötä kehittääkseen vapaasti saatavilla olevan koodin ohjelmia
  • Open Knowledge Foundation edistää avoimen tiedon tietokantojen julkaisua ja edelleenkäyttöä.

Kaikki tämä toteutetaan soveltamalla vapaita lisenssejä, joista Creative Commons Public License (CCPL) ja GNU General Public License (GPL) ovat näkyvimpiä esimerkkejä.

Tiedon levittämistä uusilla tavoilla – ei vain vanhoilla menetelmillä, vaan myös enenevästi Internetissä uuden avoimen saatavuuden periaatteen mukaisesti – on syytä tukea. Määrittelemme avoimen saatavuuden perustavanlaatuiseksi inhimillisen tiedon ja kulttuuriperinnön lähteeksi, jonka tiedeyhteisö on hyväksynyt.

Jotta visio maailmanlaajuisesta ja saatavilla olevasta tiedon esittämisestä toteutuisi, tulevaisuudessa webin on oltava kestävä, vuorovaikutteinen ja läpinäkyvä. Sisällön ja ohjelmistovälineiden on oltava vapaasti saatavilla ja keskenään yhteensopivia.

Ohjelmoinnissa luotiin avoimen lähdekoodin periaate. Avoin lähdekoodi tarkoittaa, että ohjelmiston lähdekoodi on vapaasti kaikkien saatavilla. Avoin lähdekoodi otettiin käyttöön, jotta ohjelmistojen kehittäjien ei tarvitse aloittaa aina uudelleen aivan alusta, kun he kirjoittavat uutta ohjelmistoa, vaan he voivat rakentaa ennestään olemassa olevan päälle.

Tämän varmistamiseksi määriteltiin lisenssi GNU General Public License (GPL). Sillä lisensoitua ohjelmistoa saa kuka tahansa käyttää ja laajentaa. Ohjelmistojen avoimen lähdekoodin periaate myös nimenomaisesti sallii kaupallisen käytön. Avoimen lähdekoodin menestyminen on jopa paljolti kiinni tästä mahdollisuudesta. Avoimen sisällön periaate nojaa samaan perusajatukseen kuin avoin lähdekoodi: myös kirjoitettuja teoksia, elokuvia ja multimediateoksia pitäisi saada käyttää vapaasti. Selvästi parhaiten tunnettu keino lisensoida sisältöä avoimeksi, ja siten sallia vapaa käyttö, on Creative Commonsin (CC) yleisten lisenssien valikoima.

Vuonna 2001 Stanfordin yliopisto lakitieteen professori Lawrence Lessig kehitti Creative Commonsin. Se on tarkoitettu tarjoamaan helposti ymmärrettävät lisenssit sisältöjen julkaisuun kaikkien käyttöön kulttuuriperinnön kertymisen edistämiseksi tai suorastaan sen mahdollistamiseksi.

Perinteisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaisen kaikkien oikeuksien pidättämisen sijaan näitä lisenssejä käyttämällä tekijä varaa vain tietyt oikeudet. Sisältö annetaan yleisölle käyttöön. Creative Commons ei ole ristiriidassa olemassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön kanssa, vaan pohjautuu siihen. Ilman tekijänoikeuslainsäädäntöä yleiseen käyttöön julkaiseminen ei toimisi lainkaan. Tällaisella lisenssillä varustettua aineistoa, kuten elokuvia, musiikkia, tekstejä ja kuvia, voidaan käyttää vapaasti, vaikka se on tekijänoikeuden suojaamaa.

2. Miksi sisältöä lisensoidaan CC-lisenssillä? – Jotta siitä tulisi käyttökelpoisempaa.[edit]

Monet luovan työn tekijät haluavat mahdollisimman monien käyttävän heidän tekstejään, musiikkiaan ja elokuviaan (myös teosten jakelu on lainsäädännöllisesti niiden käyttöä). He haluavat vapaata tiedonvaihtoa. Erityisesti oppimateriaaleja tehdään mahdollisimman monien opiskelijoiden käyttöön. Mikä tahansa lainsäädännöllinen rajoitus haittaa tällaista tarkoitusta.

Kaikkein tiukimman rajoituksen aiheuttaa se, ettei tee mitään. Kuulostaa paradoksilta, mutta kyse on lainsäädännöllisestä oletusarvosta: "Kaikki oikeudet pidätetään." Kenen tahansa uutta luovan oletetaan tarkoittavan "Kukaan ei saa käyttää tekemääni sisältöä", jollei hän vaivaudu määrittelemään, saako hänen teoksiaan käyttää ja miten. Siksi CC-lisenssit tarjoavat yksinkertaisen ratkaisun teosten jakamishalun ilmaisemiseen muodossa "Jokainen saa käyttää luomaani sisältöä seuraavin ehdoin."

CC-lisenssien selkeys ja ymmärrettävyys ovat edistäneet merkittävästi niiden leviämistä laajaan käyttöön. Ne ovat myös oikeudellisesti yhteensopivia ja kansainvälisesti mukautettuja erilaisten oikeusjärjestelmien erityispiirteisiin. CC-lisenssejä käyttävät ihmiset käyttävät niitä yleensä siksi, että haluavat teoksiaan käytettävän sosiaalisissa sekä kulttuuri- ja oppilaitoksissa.

Vapaan, mutta vain ei-kaupallisen käytön sallivia eli NC-moduulin sisältäviä CC-lisenssejä pidetään yleensä päinvastaisena mallina sille maailmalle, jossa jopa hyväntekeväisyysluonteisilta tai voittoa tavoittelemattomilta instituutioilta veloitetaan joka ainoasta teoksen käyttämisestä. Esimerkki tästä ovat lauluvihkosia kopioiville ja jakaville päiväkodeille kohdistetut lisenssimaksuvaatimukset, jotka ovat raivostuttaneet yleisöä. Nämä vaatimukset ovat kuitenkin oikeutettuja nykyisen lainsäädännön mukaan. CC-lisenssien käytöllä monet teosten tekijät haluavat ottaa etäisyyttä tällaisiin käytäntöihin. NC-moduulin valintakin on usein kannanotto sopimattomana pidetyn tyyppistä voiton tavoittelua vastaan.

Kaikki kaupallinen käyttö ei kuitenkaan ole negatiivista. Päinvastoin – ei ole moraalitonta eikä yhteiskuntaa murentavaa, jos sisältöä levittävät myös sellaiset, joilla on kaupallisia intressejä. Kulttuuri- ja koulutustyön menestyminen on usein paljolti kiinni kaupallisten käyttömahdollisuuksien olemassaolosta.

3. Miksi on erilaisia CC-lisenssejä? – CC-lisenssejä on saatavilla teosten tekijöiden erilaisiin tarpeisiin.[edit]

Yhteistä kaikille CC-lisenssimuodoille on ajattelutapa, että sisällön käyttämistä tulisi helpottaa. Mutta kaikilla luovan työn tekijöillä, kirjailijoilla, ohjaajilla ja muusikoilla ei ole yhtäläiset ajatukset siitä, mitä teostensa käyttötapoja he haluavat sallia.

CC:n kuusi erilaista vaihtoehtoa vastaavat näihin tarpeisiin. Ne ovat joustava väline käytön sitomiseksi tiettyihin ehtoihin. Hyvä esimerkki on kysymys siitä, haluavatko tekijät sallia teostensa muokkauksen ja miksauksen. Joillekin on ensiarvoisen tärkeää, että heidän teoksensa pysyvät muuttumattomina. He voivat varmistaa tämän käyttämällä ND-moduulia (No Derivatives eli muokattujen versioiden tekeminen kielletty), joka sallii silti muunlaisen käytön.

Toiset ovat kiinnostuneita teostensa antamisesta käytettäviksi miksauksissa, kollaaseissa ja koosteissa. He pitävät sisällön tuotantoa vain välivaiheena prosessissa. Vanha sisältö on pohjana heidän omassa sisällössään, jota puolestaan on tarkoitus kehittää eteenpäin uusiksi teoksiksi. He, jotka valitsevat CC-lisenssin tässä tarkoituksessa, eivät käytä muokkaamisen kieltävää ND-rajoitusta.

Jos avoimen sisällön periaate on sinulle erityisen tärkeä, voit Share Alike -moduulia (SA) käyttämällä ilmaista, että luomaasi sisältöä voi muokata ja jaella, mutta vain samoilla (lisenssi)ehdoilla. Tällä tavoin se pysyy vapaasti saatavilla.

Jotkut luovan työn tekijät voivat haluta kieltää luomansa sisällön kaupallisen käytön. Tämän vaatimuksen toteuttamiseksi jokaiseen lisenssityyppiin voidaan liittää NC-moduuli, "Non-commercial use only" eli "vain ei-kaupalliseen käyttöön". Tämä ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa suositeltavaa, koska se rajoittaa monia sellaisiakin käyttöoikeuksia, joita sisällön tekijä tai oikeuksien omistaja haluaisi tosiasiassa mahdollistaa.

4. Miten NC-moduuli vaikuttaa siihen, miten sisältöä jaellaan? – NC-lisensoitua sisältöä ei voi jakaa yhtä laajasti ja helposti.[edit]

Jos merkitset sisältösi NC:llä, sitä ei voi sisällyttää vapaan tiedon tietokantoihin, kuten Wikipediaan, tai erilaisiin vapaan median arkistoihin, eikä myöskään vapaan lähdekoodin hankkeisiin. Usein kuitenkin juuri kaupallinen käyttö auttaa ei-kaupallisia uusia hankkeita läpimurtoon.

Directmedian kaupallisesti tuottama Wikipedia-DVD kasvatti huomattavasti tietoisuutta Wikipediasta. Sama koskee sisällyttämistä kaupallisiin sivustoihin – molemmat ovat laillista kaupallista käyttöä, mutta eivät olisi sallittuja, jos NC-moduulia olisi käytetty.

Koulutusta ajateltaessa monet instituutiot ovat riippuvaisia omasta tulojen hankinnastaan, koska niitä ei (täysin) rahoiteta julkisin varoin. Riippuvaisuus kurssimaksuista johtaa laitosten luokittelemiseen kaupallisiksi. Ne eivät sen vuoksi saa käyttää sisältöä, joka on lisensoitu NC-moduulilla varustetulla CC-lisenssillä, eivät ainakaan kysymättä lupaa sisällön tekijältä.

Jopa käyttämisestä monissa blogeissa tulee laitonta NC-ehdon ollessa voimassa. Monet bloggaajat näyttävät mainoksia pienentääkseen sivuston ylläpitokustannuksia ja saadakseen lisätuloja. Siksi käyttö tällaisissa blogeissa ei enää ainakaan yksiselitteisesti ole ei-kaupallista.

5. Mikä on kaupallista käyttöä? – Mikä tahansa käyttö, joka tähtää kaupalliseen etuun tai yksityiseen rahalliseen korvaukseen.[edit]

Kun kuulet puhuttavan kaupallisesta käytöstä, ajattelet yleensä monikansallisia yrityksiä, kuten Microsoft tai Shell, tai osakekauppaa, nopeaa rahan ansaitsemista tai voiton tavoittelua. Termi kaupallinen käyttö ei kuitenkaan sisällä kyseisten tahojen tai henkilöiden liiketoimintatapojen moraalista arviointia, vaan kuvaa vain sitä, että he saavat taloudellista hyötyä ja mahdollisesti pyrkivät taloudelliseen korvaukseen toiminnastaan. Se on välttämätöntä kelle tahansa, joka ei saa rahoitustaan kokonaan julkisista varoista tai yksityisistä lahjoituksista.

On selvää, että käyttö on kaupallista, jos yritys käyttää kuvaa tai tekstiä nettisivuillaan. Käyttö on kaupallista myös silloin, kun kuva painetaan kirjaan, jonka julkaisee kustantamo, täysin riippumatta siitä, saako kuvan tekijä korvauksen vai joutuuko hän mahdollisesti jopa maksamaan kustantamolle kuvan julkaisemisesta. Kustantamo toimii kummassakin tapauksessa kaupallisin tavoittein.

Vaikeampaa on päättää, toimivatko yksityiset blogit kaupallisessa tarkoituksessa, jos ne (tai niiden palveluntarjoaja) näyttävät mainoksia ja saavat niistä tuloja. Nämä tulot ovat usein pieniä ja kattavat hädin tuskin palvelun kustannukset. On hyviä perusteita väittää, että tällaisia tapauksia ei pitäisi luokitella pääasiassa rahallista korvausta tavoitteleviksi, ja siten niitä saisi pitää ei-kaupallisina. Erottelu on kuitenkin vaikeaa, ja monet tapaukset ovat kiistanalaisia.

Jatkaaksemme yksityisistä blogeista: missä vaiheessa blogi menettää ei-kaupallisen luonteensa? Kun mainostulot ylittävät käyttökustannukset? Vai kun ensimmäinenkin sentti on ansaittu? Vai vasta kun "kohtalaista" tuloa syntyy?

Varovaisuuden vuoksi vastuullinen taho ei tämän tulkintavaikeuden vuoksi usein tule käyttäneeksi CC-lisensoitua sisältöä, kun lisenssi sisältää NC-moduulin – silloinkaan, kun käyttö olisi todellisuudessa katsottavissa ei-kaupalliseksi.

Toinen tapa erottaa kaupallinen ja ei-kaupallinen käyttö voisi olla käyttäjien luokittelu käyttötapojen luokittelun sijasta. Silloin tarvitsisi arvioida vain sitä, voidaanko käyttäjää pitää kokonaisuutena kaupallisena. Julkiset koulut ja museot voitaisiin silloin luokitella ei-kaupallisiksi niiden voittoa tavoittelemattoman tehtävän vuoksi, eikä jokaisen erillisen käyttötilanteen kaupallisuutta tarvitsisi tarkastaa erikseen.

NC-moduuli ei valitettavasti tee siitä näin helppoa, koska se mainitsee erityisesti toiminnat, joita voidaan pitää ei-kaupallisina. Siksi on pidettävä kaupallisena toimena, jos esimerkiksi sisältöä myydään rahallista tuloa tavoittelevassa museon myymälässä, huolimatta kaupan oikeudellisesta tai museon voittoa tavoittelemattomasta asemasta.

Kaupallisen ja ei-kaupallisen käytön erottelemisessa ei ole lainkaan merkitystä sillä, pystyykö käyttäjä edes maksamaan lisenssimaksuja tai maksaisiko hän käyttöoikeuksista muissa vastaavissa tilanteissa. Esimerkiksi jos hyväntekeväisyysjärjestö käyttää kuvaa voittoa tavoittelemattoman toimintansa puitteissa, käyttö lasketaan NC-lisenssiehtojen mukaisesti ei-kaupalliseksi, vaikka järjestöllä olisi merkittävästi varallisuutta ja se maksaisi valokuvaajalle vastaavassa muussa tilanteessa.

Mutta nykyisin on hyvin harvoja voittoa tavoittelemattomia instituutioita, joilla on riittävä rahoitus ja jotka eivät ole lisätulojen varassa – ja se asettaa ne luokittelussa harmaalle alueelle. NC-moduulin ja sen aiheuttamien rajoitusten välttämisellä vältyttäisiin näiltä epävarmuuksilta.

6. Voiko CC-lisenssi NC-moduulilla estää sisältöni käyttämistä ääriliikkeiden tarkoituksiin? – Ei. Ääriliikkeiden jäsenet haluavat muuttaa yhteiskuntaa, eivät tehdä voittoa.[edit]

Radikaaleilla ja ääriaineksilla on poliittiset päämäärät. Heidän tavoitteensa eivät välttämättä ole kaupallisia, liiketoiminnalliseen hyötyyn tai rahalliseen korvaukseen pyrkiviä, vaan tähtäävät poliittisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Radikaalit poliittiset ja uskonnolliset ääriainekset ovat usein järjestäytyneet ei-taloudellisiksi järjestöiksi. Siten NC-lisensointi saattaa tavallaan jopa edesauttaa ääriaineksia käyttämään sisältöä.

Toisin ilmaistuna: Tutkija, joka aikoo julkaista tutkimuksen poliittisista ääriliikkeistä kustantamon kautta, ei saa käyttää sisältöä, jos se on suojattu kaupallisen käytön estävällä NC-moduulilla, koska kustantamo toimii kaupallisin tavoittein. Sen sijaan ääriliike, joka toimii muodollisesti järjestönä, saa hyvinkin käyttää samaa, NC-ehtojen alaista sisältöä.

7. Onko NC-moduuli ainoa tapa estää kaupallisia yrityksiä käyttämästä sisältöäni omaksi edukseen? – Ei. On muitakin mahdollisuuksia, kuten Share Alike -moduuli.[edit]

Yhtä toimiva mutta usein tehokkaampi tapa estää sisällön käyttämistä taloudellisiin tarkoituksiin on Share Alike -moduuli (SA). Se sallii muokatun aineiston julkaisun vain samalla tai vastaavalla lisenssillä.

Yritykset ja muut yksityiset toimijat, jotka haluavat omia itselleen luovan työn tuloksia, pystyvät siihen yleensä melko helposti muokkaamalla teosta ja rajoittamalla muokatun version käyttöä sillä perusteella, että sillä on uusi tekijänoikeus. Creative Commons -lisenssin Share Alike -moduuli voi estää tämän. Kaikki sisällön muokatut versiot pitää julkaista samalla lisenssillä kuin alkuperäinen sisältö. Tämä tarkoittaa sitä, että CC:n asettamien rajoitusten mukaan uusi sisältö säilyy yhtä vapaasti saatavana kuin alkuperäinen sisältö.

Lisäksi kun muokkaus koostuu oman sisällön parantamisesta käyttämällä vapaata muiden tekemää CC-SA-sisältöä, CC-SA-lisenssi toimii tartuntataudin tavoin: vasta luodun uuden työn (muokatun version) voi kokonaisuutena julkaista vain samalla lisenssillä. Tämä riittää estämään monia yrityksiä omimasta itselleen vapaata sisältöä, joka on julkaistu Shared Alike -lisensoituna. Se vaatisi heitä vapauttamaan oman muokatun versionsa, mainosmateriaalinsa (tai mihin tahansa lopputulosta olisikaan tarkoitus käyttää) yleisölle samalla Share Alike -lisenssillä varustettuna – ja sitä useimmat yritykset, erityisesti suurenpuoleiset, eivät halua tehdä.

Toisaalta Share Alike -moduulilla – toisin kuin NC-moduulilla – ei ole sitä negatiivista ominaisuutta, että se yleensä estäisi sisällön jakamista (esimerkiksi blogeissa). Aivan päinvastoin: Share Alike -lisenssillä kaikki muokkaukset säilyvät CC-lisenssin alaisuudessa, ja muokkauksia voivat silloin myöhemmin käyttää paitsi muokkaaja, myös mikä tahansa kolmas osapuoli.

8. Voiko NC-lisensoitua sisältöä käyttää Wikipediassa? – Ei. Wikipedian sisältöjä käytetään kaupallisesti.[edit]

Yksi Wikipedian laajan ja intensiivisen käytön syistä on se, että sen sisältöä saa käyttää kaupallisesti. Muutoin suuret uutispalvelut tai muut kaupalliset Internet-sivustot eivät saisi lainata Wikipedian sisältöä sanasta sanaan ilman maksuja ja suostumusten kysymistä.

Wikipedia hyötyy suuresti sen sisällön kaupallisesta käyttämisestä. Sisältö on vahvasti liitetty moniin hakukoneisiin, jotka edistävät Wikipedian sisällön eli yhteistyössä koostetun tietouden jakamista. Hakukoneen toiminta on kiistämättä kaupallista, voittoihin tähtäävää yritystoimintaa.

Toinen esimerkki Wikipediaa tukevasta kaupallisesta käytöstä on Wikipedian DVD-versioiden levittäminen, kuten Berliinissä toimivan Directmedia-yrityksen tuottama saksankielinen versio. Lyhyessä ajassa tästä DVD:stä tuli myyntimenestys halvan hintansa ja laajennettuja hakutoimintoja sisältäneen ohjelmansa ansiosta.

Wikipedia-DVD:n luomisen edellytyksenä oli, että Directmedia pystyi käyttämään sisältöä, koska käyttö yksinkertaisesti oli lisenssin sallimaa. Lisäksi hanke rohkaisi seulomaan joukosta epätäydelliset artikkelit, jotta ne eivät päätyisi DVD-julkaisuun. Wikipedistit myös auttoivat tietojen muokkaamisessa indeksoitaviksi ja lajiteltaviksi.

Vastapalvelukseksi Directmedia lahjoitti yhden euron jokaisesta myydystä DVD:stä Saksan Wikipedialle ja kasvatti Wikimedian kuva-arkistoa lahjoittamalla 10 000 kuvaa vapaasti julkaistavista taideteoksista. Wikipedia-DVD:n liikeidea menestyi, koska ohjelmistossa olevat lisäominaisuudet tekivät sisällöstä houkuttelevampaa, mutta myös siksi, että käytettiin eri tietovälinettä.

Vaikka puhutaankin online- ja offline-sisällön rajan hämärtymisestä, perinteinen hakuteos ja DVD:n käyttöominaisuudet vetosivat erilaiseen kohderyhmään kuin Internetissä oleva tietosanakirja pystyi saavuttamaan. Tämän myötä uudet lukijat saattoivat kiinnostua Wikipediasta. Mutta tämä oli kokonaisuutena kaupallista toimintaa, joka ei olisi ollut sallittua, jos Wikipediassa oletusarvoisesti käytetty lisenssi sisältäisi NC-moduulin.

9. Voiko julkaista NC-lisensoitua sisältöä vain Wikipedian käyttöä varten huolimatta NC-rajoituksista? – Ei. Wikipedian käyttöehdoista ei saa tulla liian monimutkaisia.[edit]

Samoin kuin muutkaan vapaan sisällön periaatteisiin pohjautuvat hankkeet, Wikipediakaan ei hyväksy erillisiä oheissopimuksia. Muutoin Wikipedian kanssa yhteistyötä haluaville kolmansille osapuolille voisi koitua haittaa tai vahinkoa.

Tällaisia ovat esimerkiksi paikalliset toimijat, jotka haluavat käyttää Wikipedian sisältöä paikallisissa lehdissä, samoin kuin hakukoneet ja uutistoimistot, jotka haluavat liittää Wikipedian sisältöä omaansa. Jokainen näistä joutuisi kiinnittämään tarkasti huomiota siihen, mikä sisältö on vapaasti saatavaa ja mihin tarvittaisiin yksittäisiä oheissopimuksia – lisätyötä vaativa asia, joka tukehduttaisi monet yhteistyöpyrkimykset.

Siksi Wikipedian perustaja Jimmy Wales ilmoitti toukokuussa 2005, että Wikipediassa ei sallita sisältöä, jota saa käyttää vain ei-kaupallisesti tai jonka käyttö vaatii erillisen suostumuksen, ja että tällainen sisältö täytyy poistaa.

10. Estääkö NC-moduuli kaupallisen käytön? – Kyllä, mutta usein väärissä paikoissa.[edit]

NC-rajoitus CC-lisensseissä tosiaan kieltää kaupallisen käytön, mutta – kuten mikä tahansa ehto juridisissa sopimuksissa yleensäkin – ei sinänsä takaa, että muut noudattavat tätä kieltoa. Kuten monilla muillakin tekijänoikeuslainsäädännön alueilla, CC-lisenssienkin asettamia rajoituksia rikotaan yleisesti. NC-moduuli ei ole poikkeus.

Kannattaa huomata, että monet yritykset pitävät tekijänoikeuslainsäädännön rikkomista vain taloudellisena riskinä ja saattavat tarkoituksella uhmata rajoituksia. Tästä näkökulmasta NC-moduuli rajoittaa juuri niitä yrityksiä ja instituutioita, jotka noudattavat parhaiten tekijänoikeuslainsäädäntöä. Näitä ovat julkiset instituutiot, joilla on yhteistyötä kaupallisten kumppanien kanssa, mutta myös Wikipedian kaltaiset tietokannat, avoimen tiedon arkistot ja avoimen lähdekoodin hankkeet.

Kaikkia tällaisia hankkeita ja instituutioita, jotka avoimesti puoltavat vapaata tietoa, tarkkaillaan erityisesti, etteivät ne riko tekijänoikeusrajoituksia. Niiden täytyy tutkia lisenssisopimukset erittäin huolellisesti, jotteivät asettaisi työtään vaaraan. Koska kaupallisen käytön mahdollisuutta ei voi täysin sulkea pois – eikä sitä usein pitäisikään kieltää, koska tällainen käyttö pohjautuu tiedon levittämishaluun – nämä käyttäjät eivät käytä NC-ehdolla lisensoitua sisältöä.

Tästä syntyy paradoksi: NC-rajoitusta noudatetaan pikkutarkimmin niissä tapauksissa, joissa seuraukset ovat vähiten toivottuja.

11. Haluankohan estää sisältöni kaupallisen käytön? – Jos et ole varma, ei kannata edes harkita NC-moduulin käyttämistä.[edit]

Creative Commons -lisenssin rajaaminen NC-moduulilla on järkevää vain, jos tekijä on myös halukas toimimaan kaupallista käyttöä vastaan, esimerkiksi oikeuskäsittelyssä.

Se ei tarkoita, että jokaista tekijänoikeusrikkomusta vastaan pitäisi käydä taisteluun. Tekijänoikeuslainsäädännön rikkomukset ovat yleisiä, eikä CC-lisensoitu sisältö ole poikkeus tästä – ja päätöstä ryhtymisestä oikeuskäsittelyyn tai jättämisestä ryhtymättä täytyy aina harkita monilta kannoilta.

Jos et kuitenkaan edes aio toimia kaupallista käyttöä vastaan, NC:n sisältävä lisenssi vain lannistaa niitä, jotka noudattavat tunnollisesti lakia, erityisesti jos he eivät ole täysin varmoja, luetaanko heidät ei-kaupallisiksi käyttäjiksi. Nämä ovat yleensä juuri sellaisia käyttäjiä, joita et haluaisi säikyttää pois.

12. Voiko NC-lisensoitua sisältöä käyttää sanomalehdissä? – Ei. Sanomalehdet ovat aina kaupallisia käyttäjiä.[edit]

Sanomalehtien toiminta pyrkii taloudellisen voiton tuottamiseen; ne pyrkivät kaupalliseen etuun ja rahalliseen korvaukseen toiminnastaan. Tämä pitää paikkansa huolimatta vapaan lehdistön perusperiaatteesta ja lehdistön suuresta vaikutuksesta yleiseen mielipiteeseen ja keskusteluun.

Lisäksi lehtien luokitteleminen kaupalliseksi toiminnaksi pätee myös silloin, kun ne ovat ilmaisjakelulehtiä, kuten mainoslehtiset. Nämä lehdet rahoitetaan mainonnalla ja siten ne toimivat saadakseen rahallista hyötyä.

CC-lisensoitua sisältöä voidaan NC-moduulista huolimatta tietysti julkaista lehdissä, jos sisällön tekijä antaa siihen erikseen suostumuksensa. Tämä pätee samalla tavoin muuhunkin kaupalliseen käyttöön. Tavanomaisten CC-lisenssien suuri etu kuitenkin on, että sopimusta ei tarvitse neuvotella erikseen jokaisessa yksittäisessä tapauksessa. Tämä vaivoja säästävä tavanomaisen lisensoinnin hyöty menetetään, jos NC-moduuli edellyttää tapauskohtaisia neuvotteluja.

13. Voiko NC-lisensoitua aineistoa käyttää kouluissa, koulutuksissa ja yliopistoissa? –Ei kaikkialla.[edit]

Koulutusten tarjoajat, koulut, ammattioppilaitokset ja yliopistot voivat olla kaupallisia tai ei-kaupallisia. Nykyisin monet koulut, yliopistot, koulutusten tarjoajat, ammattikoulutuslaitokset, tieteelliset ja kulttuuri-instituutit eivät ole pelkästään julkisella rahoituksella, lahjoituksilla tai kehitystuilla rahoitettuja. Nämä koulutuslaitokset joutuvat hankkimaan tuloja myös itse. Näin toimiessaan, omia tuloja hankkiessaan, ne tähtäävät maksujen saamiseen siinä määrin, että sitä ei voida katsoa epäolennaisen pieneksi.

Mitä vähemmän julkista rahoitusta koulutuslaitos saa, sitä suurempi tarve sillä on hankkia lisätuloja kaupallisin keinoin. Tämä aiheuttaa lisähaittaa koulutuslaitoksille, jotka jo ovat vaikeuksissa liian vähäisen julkisen rahoituksen vuoksi, koska ne eivät voi käyttää NC-moduulin sisältävää CC-lisensoitua aineistoa.

14. Miten luokitellaan NC-lisensoitu sisältö, jota käytetään ensin koulussa, mutta myöhemmin muualla? – Jos sisältöä käytetään koulun ulkopuolella, käytön katsotaan usein olevan kaupallista.[edit]

NC-moduulilla varustetun CC-lisensoidun sisällön käyttö ei yleensä ole ongelma, jos käyttö tapahtuu vain julkisesti rahoitetuissa kouluissa. Näillä kouluilla on säädetty opetustehtävä, ja niillä ei ole kaupallisia tavoitteita. Eri asia ovat yksityiset koulut, jotka tuottavat rahallista tulosta (katso kysymys nro 13).

Siten oppilaitoksissa on laajat mahdollisuudet käyttää NC-lisensoituja sisältöjä tavoilla, jotka muutoin luokiteltaisiin kaupallisiksi. Opiskelijat ja opettajat voivat tulostaa tekstejä, soittaa lauluja; opiskelijat voivat – jollei No Derivatives -moduulia (ND) ole asetettu estämään – tehdä koosteita ja kollaaseja sekä muokata sisältöä. Vaikka lopputulokset eivät ole ongelma oppilaitoskäytössä, niistä tulee ongelmallisia oppilaitoksen ulkopuolella.

Jos esimerkiksi paikallinen sanomalehti haluaa raportoida opiskelijakilpailun tuloksista, se ei voi vain suoraan lainata CC-lisensoitua sisältöä, jos siihen sisältyy NC-moduuli. Lainaaminen edellyttäisi lupaa alkuperäiseltä tekijältä.

Koska tekijänoikeudella suojatun sisällön käyttö oppilaitoksessa on CC-NC-lisenssin mukaan sallittua, monille opiskelijoille tulee väärä turvallisuuden tunne, että he voivat käyttää samaa sisältöä myös oppilaitoksen ulkopuolella. Tällöin kaupallisen käytön kynnys helposti ylitetään. Jos sellaista sisältöä esimerkiksi ladataan Internetin sosiaaliseen mediaan, pelkkä kolmansien osapuolten (esimerkiksi sosiaalisen median muiden käyttäjien) mahdollisuus päästä käyttämään sisältöä muodostaa lisenssin NC-moduulin rikkomuksen, koska palvelinoperaattorit ja sosiaalisen median operaattorit yleensä toimivat kaupallisilla tavoitteilla.

Vaikka tosiasiallinen lisenssin vastainen käyttö tapahtuu tällaisissa tapauksissa palvelin- tai verkko-operaattorin kautta, näillä yrityksillä on käyttösopimuksissaan yleensä sellaiset ehdot, jotka oikeuttavat heidät vaatimaan käyttäjiltään korvausta syntyneistä vahingoista.

Tämä on yksi lisäsyy, miksi sinun ei tulisi käyttää NC-rajoitusta opetuksessa käytettäväksi tarkoitettuun sisältöön. Erityisesti opiskelijoita ei pitäisi saattaa tilanteeseen, että heidän ongelmaton toimintansa oppilaitoksessaan aiheuttaa varomattomuutta, joka johtaa lain kanssa ristiriidassa olevaan toimintaan oppilaitoksen ulkopuolella.

Luova ammattilainen voi tietysti ottaa kannan, että ei halua kytätä ja tehdä numeroa lisenssinsä vastaisesta käytöstä. Silloin kuitenkin kannattaa kysyä itseltään, miksi sitten ylipäätään valitsi NC-moduulin (katso kysymys nro 11).

15. Miten NC vaikuttaa koosteteoksiin? – Kaikkia CC-lisenssejä ei voi yhdistellä samaan teokseen toistensa kanssa.[edit]

Teoksia, jotka on lisensoitu CC-BY-SA (Attribution, Share-Alike) -lisenssillä, voi yhdistää ja käyttää vain sellaisten teosten kanssa, joilla on sama lisenssi tai vapaampi lisenssityyppi CC-BY (Attribution). CC-lisensoidun sisällön yhdistäminen muiden moduulien mukaisten lisenssien kanssa ei ole sallittua, erityisesti niiden kanssa, joilla ei ole NC-moduulia.

[Lopun logiikka vaikuttaa oudolta. Onkohan englanninkielinen teksti oikein, vai pitäisikö siinä olla those with NC module? Eivätkö kaikki muut lisenssit ole juuri ilman NC:tä, eli niitä ja NC:llisiä ei saisi yhdistää? Tai sitten edellä CC:n sijasta pitäisi olla NC?]

Jos sisältöjä halutaan yhdistellä, syntyy siis merkittäviä ongelmia siitä, että lisenssien on oltava keskenään yhteen sopivia. Näin käy erityisesti koosteteoksissa, koska niiden tausta on sisällön vapaan muokkaamisen kulttuurissa, jota CC-lisensoinnin nähdään tukevan. Todellisuudessa kuitenkin lisensseistä monet eivät ole keskenään yhdisteltävissä; erityisesti NC-lisenssejä ei voi yhdistää muihin lisensseihin, joissa tätä rajoitusta ei ole.

Lisäksi koosteteoksia luodaan usein ilman aikomusta saada niistä rahallista korvausta, minkä vuoksi NC-lisensoidun sisällön käyttö on siinä vaiheessa sallittua. Myöhemmin koosteteoksista voi tulla suosittuja, ja niitä jatkojulkaistaan blogeissa ja muilla alustoilla. Tämä saattaa alkuperäiset tekijät, jotka koostetta tehdessään käyttivät laillisesti NC-lisensoitua sisältöä, lainsäädännöllisesti harmaalle alueelle, jolla käyttöä voidaan väittää kaupallisluonteiseksi.

16. Voiko kolmannen osapuolen kaupallinen käyttö olla hyödyllistä teoksen tekijälle? – Kyllä. Jos sinua kiinnostaa levittää sisältöäsi laajasti, sinun kannattaa sallia kaupalliset käyttötarkoitukset.[edit]

Kaupallinen käyttö ei ole lähtökohtaisesti väärinkäyttöä. Kun sisällön julkisuus ja huomionarvoisuus on päätarkoituksena, millainen tahansa käyttö yleensä hyödyttää sisällön tekijää, koska se lisää hänen tunnettuuttaan.

Erityisesti sisällölle, jota käytetään julkisessa opetuksessa, pitäisi sallia käyttö niin monilla tavoilla kuin mahdollista, koska mahdollisimman laaja levikki on päätavoite.

17. Voiko CC-lisensoidun sisällön käyttäjä luoda vaikutelman, että teoksen tekijä on hyväksynyt kyseisen käyttötarkoituksen? – Ei. CC-lisenssi nimenomaisesti ei merkitse käyttötavan hyväksyntää.[edit]

CC ei vaikuta teoksen tekijän oikeudelliseen asemaan. Teoksen käyttäjä ei saa epäsuorasti tai suoraan väittää tai antaa ymmärtää, että teoksen CC-lisenssin antaja olisi yhteydessä käyttötapaan, tukisi sitä tai hyväksyisi sen. Tämä "no endorsement"-ehto, kuten sitä kutsutaan Yhdysvalloissa, on tavanomainen käytäntö monissa avoimen käytön lisenssimalleissa.

18. Voiko NC-moduulista olla silti jotain hyötyäkin? – Kyllä, mutta vähemmän kuin voisi luulla.[edit]

Yksityishenkilöillä ei yleensä ole hyvää syytä rajoittaa käyttöä vain ei-kaupalliseen käyttöön. Useimmiten on varsin pieni käytännön mahdollisuus, että kaupallinen käyttäjä haluaa maksaa sisällön käyttämisestä. CC-lisenssin päätarkoitus on levittää sisältöä niin laajalle kuin mahdollista. Tässä NC-moduuli on yleensä haitaksi.

Toisaalta jokainen, joka ei halua nähdä luomansa sisällön leviämistä laajaan käyttöön ilman yksinomaista oikeutta päättää asiasta, säilyttää päätäntävaltansa kieltämällä kaupallisen käytön. NC-moduulin sisältäviä CC-lisenssejä kannattaa käyttää kustantajien, joiden liiketoimintamalli perustuu perinteiseen "kaikki oikeudet pidätetään"-periaatteeseen, jotka investoivat merkittävästi julkaisutoimintaansa ja joilla on omat jakelukanavansa.

Sellaiset kustantajat eivät erityisemmin halua sallia kilpailijoiden hyötyvän heidän investoinnistaan. Kolmansien osapuolten kaupallisesta käytöstä saatavat hyödyt eli tiedon parempi ja nopeampi levikki on heille vähemmän tärkeää, koska he ylläpitävät omaa, usein kallista jakelujärjestelmäänsä.

Huolimatta keskittymisestä perinteisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaiseen liiketoimintamalliin nämäkin kustantajat voivat kuitenkin haluta, että heidän tuottamaansa sisältöä käytetään ainakin ei-kaupallisessa opetustoiminnassa ja tieteessä, koska tämä voi kiihdyttää myyntiä perinteisen jakelun kauttakin.

19. Minkä lisenssin puitteissa Wikipedian sisältö on julkaistu? – CC-BY-SA-lisenssin.[edit]

Vapaan tietouden ja kulttuuriperinnön kasvattamiseksi Wikipedia edellyttää, että jokainen sisällön tekijä sallii yleisölle artikkeliensa vapaan edelleenkäytön. Tämä toteutuu käyttämällä Creative Commons -lisenssiä, joka sisältää moduulit Attribution (BY) ja Share Alike (SA), eli että lisenssi edellyttää sisällön tekijän mainitsemisen ja kaikkien muokattujen versioiden jakamisen samoilla ehdoilla varustettuina.

Vastaavasti muiden kuin tekijän itsensä luomia tekstejä sekä alun perin useiden yhteistyössä luomia tekstejä saa laittaa Wikipediaan vain CC-BY-SA-lisenssillä tai sen kanssa yhteensopivalla lisenssillä varustettuina.

Vuoteen 2009 asti Wikipediassa käytettiin GNUn kehittämää GNU Free Documentation -lisenssiä (GFDL). Free Software Foundation kehitti tämän lisenssin alun perin ohjelmistodokumentaatioita varten, ja siksi se oli Wikipedian tarpeisiin liian mutkikas eikä parhaiten soveltuva.

Avoimen sisällön GFDL-lisenssejä ei silti tarvinnut hylätä, kun Wikipedia siirtyi CC-BY-SA-lisenssiin. Mahdollisten ristiriitaisuuksien välttämiseksi vanhaa lisenssiä käytetään edelleen. Molemmat lisenssit nimenomaisesti sallivat kaupallisen käytön. Share Alike -moduuli varmistaa, että sisältöä ei voida irrottaa maailmanlaajuisesta vapaasti saatavilla olevasta tietovarastosta muokkaamalla ja uudelleenjulkaisemalla, vaan sisältö pysyy osana vapaata tietoutta ja vapaata kulttuuria.

Tekijän mainitseminen on tärkeä osa jokaista CC-lisenssiä. Tämä koskee myös Wikipedian sisällön tekijöitä. Koska tietosanakirjan sisältö on monen monien yhteistyössä toimineiden tekijöiden luomaa, tekijöiden mainitsemisen pitäisi olla käyttöehtojen vaatimusten mukaista.

NC-moduulin tapaan myöskään ND-moduuli (No Derivatives eli muokattujen versioiden tekeminen kielletty) ei ole sallittu Wikipedia-artikkeleissa. Wikipedian menestyminen perustuu siihen, että muut käyttäjät saavat korjata, laajentaa ja muokata sen artikkeleita. Siksi ND ei ole Wikipedia-konseptiin sopiva.

Lopuksi[edit]

Creative Commonsin (CC) kehittämät lisenssit ovat työkaluja, joilla luovan työn tulokset saadaan tarjolle vapaaseen käyttöön tietyin ehdoin. Koska oikeuksien omistajilla on erilaisia tarpeita ja päämääriä, CC tarjoaa kuusi erilaista lisenssivaihtoehtoa.

Jotkin eniten käytetyistä lisenssimuodoista sisältävät ehdon, että lisensoituja teoksia ei saa käyttää kaupallisesti. Tällä on teosten levittämiselle pitkälle ulottuvia ja usein tarkoittamattomia seurauksia, ja joskus lopputulos jopa kääntyy päinvastaiseksi kuin lisensoija on tarkoittanut valitessaan CC-lisensoinnin.

Tämän esitteen tarkoituksena on tarjota tietoa kaupallisen käytön kieltävien CC-lisenssimuotojen seurauksista, riskeistä ja sivuvaikutuksista.